keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Loppuja ja alkuja

Mikäli joku tätä blogia vielä lukee niin tuskin kovin suurena yllätyksenä tulee et on tullu aika lopettaa. Pitkä tauko on takana, ihan vaan koska aikaa ja innostusta ei ollu sen enempää omaan kuin muidenkaan blogeihin. Nähtävästi en kuitenkaan osaa ikinä luopua bloggaamisesta kokonaan, joten uusi alku odottaa tässä osoitteessa. Kiitos kaikesta, toivottavasti nähdään vielä!

maanantai 17. lokakuuta 2016

Hiekkalinnat tehdään sortumaan

Täällä mä taas oon, vaikka välillä tuntu etten enää koskaan tuu palaamaan. On silleen hullua, että sillon kun elämässä ois ees jotain mistä kirjottaa, niitä asioita on niin paljon et aikaa kirjottamiseen ei jää. Tai nii, on kai se vähän siitäkii kiinni mihin sen vähäisen vapaa-aikansa haluu käyttää mut jotenkii ne paskat realitysarjat ja popcornkulho houkutteli enemmän ku blogger.








Siitä on nyt kolme kuukautta kun viimeks oon täällä näyttäytyny. Mitä mulle sit kuuluu? Emmä tiiä oikeen itekään, aika on menny mielettömän nopeesti ja vaikka paljon on tapahtunu niin oikeestaan se kaikki on kuulunu kesään ja alkusyksyyn, viimeset pari kuukautta koulu on hallinnu mun elämää varsin kokonaisvaltasesti.
 Suurimpia juttuja on varmaan mun yhden mun rakkaimman ystävän lähtö vaihtoon, mun oman kehonkuvan totaalinen muuttuminen, sen faktan sisäistäminen et mul on puoltoist vuotta aikaa päättää mitä teen lukion jälkeen sekä järjetön kiire. Ikinä ennen en oo arvostanu syyslomaa yhtä paljon kuin nyt.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Aina ei voi aloittaa alusta

Uudet alut on jotenkii aina olleet mun juttu. Kai sitä tässä iässä muuttuu niin tiuhaan, et haluis vähintään kerran vuodessa pistää kaiken ympärillään uusiks. Tällä kertaa mä kuitenkin päätin et Kesäyön unelmat saa jäädä ja muuttua mun mukana, nyt ei oo uuden alun aika - katotaan sit taas viikon päästä uusiks.


torstai 14. heinäkuuta 2016

Klo 23.30


 Parasta ikinä on seikkailut yöllä. Etenkii sillon kun sumu verhoo maiseman ja aurinko on just laskenu.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Oikeesti sä rakastat mua


Oon pitänyt erilaisia blogeja arviolta viitisen vuotta ja just niin kauan on aktiivisuus ollu mun suurin kompastuskivi. Luulis ettei se oikeesti voi olla niin vaikeeta tehä sitä postausta vaikka kerran viikossa, päättää et joka torstai kello kuus mä sen julkasen, sato tai paisto tai mitä ikinä. Mun kohdalla se todennäkösesti oiskii ainoo toimiva keino, sopis järjestelmälliseen mut hajamielisyyteen taipuvaan luonteeseen.
 Jotenkii se silti tuntuu ihan liian koneelliselta, haluun kirjottaa vaan jos mulla on jotain kirjotettavaa ja kuvata kun nään jotain kuvaamisen arvosta. Välillä ne kuvat ehkä jää pölyttymään kansioihin ja tekstinpätkät pyörii vuosia laatikonpohjalla mut onks se niin vakavaa?

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Eläimellistä // Haltialan tila



Lehmät mölisee minkä keuhkoistaan pystyvät ja lauma lapsia huutaa niiden kanssa ammuuta kilpaa.  Possut ja kanat ei turisteista ja uhittelevasta chihuahuasta piittaa, niin kauan kun ruokaa riittää kärsät ja nokat eivät irtoa maasta. Vuohet irvstelee ja muljauttelee hurjia keltaisia silmiään mulle, silleen oon ihan onnellinen meitä erottavasta aidasta.
 Jotenkii on tosi kotoisa olo - kai mä olen sen verran maalaisverta perintönä saanut.
















lauantai 11. kesäkuuta 2016

Lomalla viimeinkin

Kuka ois uskonut et kun viikko kauan odotetusta lomasta on kulunut, mä ikävöin koulua. Oon mä sen ennenkii joillain lomilla huomannu, mä tarviin rutiineja päiviini et pysyn järjissäni. Mut silti... Luulin et oon saanu tarpeekseni vikana iltana kiireessä kyhätyistä esseistä, siitä kun pitäis tehdä tuhat ja yks asiaa vaik haluis vaan löhötä sohvalla popcornkulhon kanssa ja niistä kirotuista aamuherätyksistä kans. 
 Mut toisaalta ei tää lomailu mitään synkkää pakkopullaakaan oo ollut, univelat alkaa kohta olla kuitattu, "todistusrahoilla" sain tilattua kauan haaveillut kengät, oon lukenut enemmän kirjoja kuin koko talven aikana, oma huone on viimein siivottu lattiasta kattoon ja kavereiden kanssa voi lähteä ulos vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu.